Kulon toipuminen etenee hyvää vauhtia. Se ei enää vaikuta löysältä vaan alkaa hallita kroppansa mukavasti. Keskivartalon lihaksisto vahvistuu hyvää vauhtia ja diagonaalitassujen pidot, orava-asennot, tasapainoilut yms sujuvat helpommin. Kunto kasvaa eikä se näytä väsähtävän enää niin herkästi kuin vielä pari viikkoa sitten, jolloin huomasi että tunnin metsälenkki + 5min spurttailua tokotreeneihin liittyen (pari eteenmenoa, pari ruutuun juoksua) saivat sen liikkumaan vähän hontelon näköisesti. Nyt väsähtämisen ehkä huomaa siinä, että ei jaksa keskittyä väsyttyään ihan niin hyvin vaan tekeminen menee helposti säheltämiseksi, mutta liikkumisessa en ole huomannut enää selvää eroa.
Reisilihakset alkavat taas erottua. Kulo reagoi saamaansa fascia-käsittelyyn todella voimakkaasti, niin että minun piti antaa sille kipulääkekuuri ja pitää Dot It'n merinovillamanttelia. Liittyi varmasti oikean takajalan käsittelyyn ja akillesjännevamman löytymiseen ja alueen hoitamiseen. Kun Kulo tästä hoidosta toipui, se on ollut entistäkin ehompi! Liikkunut tosi tasapainoisesti, venytellyt hyvin. Mikä ehkä hienointa, Kulo ei ole enää kipuillut lanneselkänsä kohdalta (tätä kipuilua on ollut pitkään ennen takajalan hoitoa ja koko pentuprojektiakin, selkä kuvattiin terveeksi kun Kulon vein tutkimuksiin keväällä 2015). Olen ajatellut tämän liittyvän siihen, että käyttää takajalkojaan tasapuolisemmin. Kulon hyvän voinnin myötä olen pikkuhiljaa lisännyt rasitustasoa; antanut metsälenkeillä laukkailla, teettänyt nyt reilun viikon ajan vähän vauhdikkaampia tokoliikkeitä.
Tänään huomasin että hieman varoo oikeaa takajalkaansa, ehkä se on rasittunut vähän turhan paljon. Kulo ei paljon itseään säästele, se on koira joka rakastaa spurttailla. Nyt taas kevennetään menoa, ja onneksi meillä on pian seuraava hoito suunnitteilla! Siitä lisää myöhemmin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti