Kuntoutuminen ei ole puhtaasti tiineydestä ja synnytyksestä toipumista, vaan siihen sekoittuu vanhasta traumasta kuntoutus.
Viikko sitten maanantaina fascia- eli kalvojärjestelmien käsittelyä opiskeleva ryhmä hoiti Kuloa ja löysi siltä oikeasta takajalasta akillesjänteen kiinnityskohdan jo arpeutuneen revähtymän. Arvoitus on, milloin tämä vahva jänne on revähtänyt, koska Kulo ei ole mitenkään valittanut silloin kun tapaturma on käynyt ja vuoden takainen takajalan ontuminenkin keskittyi toiseen takajalkaan. Voi vain heitellä arvauksia, että kumman takajalan trauma on ollut ennen toista?
Kulon oikeassa takajalassa oli tensioita, joita fascia-käsittelyjä opiskeleva ryhmä keskittyi hoitamaan. Tästä seurasi aikamoiset myllerrykset koiran kropassa. Päivi käsitteli Kulon vielä kevyesti loppuviikosta. Edelleen se oli viikonloppuna niin oireileva, että pidin öisin bot-loimea ja kahtena iltana annoin kipulääkettä ja lihasrelaksanttia. Sitten sunnuntaina tilanne alkoi näyttää hyvältä.
Viime viikolla onkin otettu aika rauhallisesti, levätty hoitojen välit ja tehty lyhyitä ravilenkkejä.
Sunnuntaina tehtiin Annariinan opastamia kavalettiharjoituksia tikapuiden avulla. Tikapuiden tuli olla niin matalalla, että Kulon selkälinja pysyisi suorana, ja hyvä olisi jos Kulon pääkin olisi selkälinjan tasolla. Nyt ensimmäisellä kerralla laitoin namin joka väliin, ja näin sain etenemään Kulon rauhalliseen tahtiin ja käyttämään takajalkojaan. Kuntoutumisprojektissa kanssani on hyvin touhukkaana 2-vuotias Enni-tyttäreni, joka asianmukaisella vakavuudella ja tarkkuudella seurasi Kulon liikkumista ja antoi sille nameja:
Tänään käytiin uudelleen fyssari Annariinalla. Annariina ohjasi meille akillesjänteen venyttelyt ja tarkennetut rintarangan venyttelyt niin, että venyttelyt saadaan suoritettua nikama kerrallaan. Tiineys tosiaan jäykistää rintarankaa, ja lisäksi takajalkaproblematiikka tuo omaa lisärasitusta myös etuosalle. Enni oli myös fyssarikäynnillä silmä tarkkana ja nenä pitkänä, hänestä taitaa tulla koirafysioterapeutti isona!
Nyt on paljon apua ja neuvoja saatu ja edelleen saadaan. Jännittävältä tuntuu silti, kun eihän kukaan osaa antaa mitään varmaa suunnitelmaa, vaan pitää edetä tilannetta seuraten. Aika on meidän puolellamme siinä mielessä, että Kulon kroppa palautuu koko ajan hormonaalista muutoksista sidekudoslöysyyden väistyessä, ja kun tehdään maltillisesti oikeita asioita ja annetaan koiralle aikaa palautua niin toivotaan että lopputulema on jopa parempi kuin ennen tiineyttä! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti