Kulolla lähestyy pian 5kk synnytyksestä. Kuntoutuminen on edelleen kesken, vaikka välillä jo intoutuukin ajattelemaan että oltaisiin hyvällä mallilla.
Kulolla muuttui liikkuminen epäpuhtaaksi ja kaukokäskyjen asennonvaihtotekniikasta näin että nyt on jumissa. Sain ajan Your Dogin Tiinalle, joka hieroi Kulon edellisviikolla. Se olikin tooosi jumissa, vasen kylki kauttaaltaan ja oikea lanneselän alueelta. Hyötyi hieronnasta ihan huomattavasti.
Samoihin aikoihin hoidin Kulon vasemman takajalan akillesjänteen vauriokohtaa (tai oikeastaan jännettä koko matkalta) Handycure-laserilla, kahden viikon kuuri hoitoa aamuin illoin. Kuuri päättyi viikko sitten. Mielestäni ei arista takajalkaa enää niin paljon eikä oikea takajalka tunnu niin rasittuneelta. Eli on tunne, että olisi hyötynyt hoidosta.
Kulon karva kiiltää ja on muuttunut paksummaksi, mutta olen kiinnittänyt huomiota, että se laineilee selän päältä ja räätälinlihasten kohdilta karva on alkanut törröttää, on edelleen kiiltävä. Lisäksi istuma-asennossa istuu takajalat levällään. Ja on pöhöttynyt, painon kanssa on ollut ongelmia.
Sain Kulon ihanan Maijun kyytiin Piiralle tänään, en päässyt itse lähtemään mukaan mutta yritän muistella mitä Piira Kulosta totesi:
- lanneselkä jumissa, etenkin vasemmalta, sopien vanhaan (akillesjänne)traumaan ja sen aiheuttamaan kehonkäytön epäsymmetrisyyteen.
- edelleen kovasti hormonipöhöttynyt, Piira arveli syyksi osaltaan sitä, että jouduttiin sterkkaamaan hormonikierroltaan niin epäedullisessa vaiheessa, heti synnytyksen jälkeen, että ottaa aikansa hormonitoiminnan tasapainottua
- edelliseen liittyen aineenvaihdunta ei ole kunnolla käynnistynyt. Piira suositteli viljatonta light-ruokaa, jota voisi antaa isompaa määrää kuin ruokaa jota Kulo nyt syö. Jotain luontaistuotetta suositteli myös, nyt en muista nimeä mutta tiedustelen Maijulta uudelleen. Olen kelaillut noita ruoka-asioita ja miettinyt Acanan Light & Fittiä
- Piira suositteli treenitaukoa ja peruskunnon kasvattamista, lenkin jakamista kahteen osaan eli mieluummin kaksi puolen tunnin lenkkiä kuin yksi tunnin, ravia vaihtelevassa maastossa. Treenitauko ja ravilenkit onnistuvat nyt hyvin kun itsellä on synnytys tässä ihan käsillä.
Eli toipuminen jatkuu edelleen, vielä ei olla selvillä vesillä. Mitä olen muiden kanssa jutellut, niin olen kuullut että nartulla voi mennä helposti vuosikin että se on oikeasti kunnossa. Kulolla on ollut vielä tavallista paljon rankempi tausta joten edetään koiran ehdoilla, sen vointia seuraten. Tikit tuntuu edelleen vatsanahkan alla, vaikka ovat kyllä ihan todella paljon pienentyneet.
Jotenkin on kuitenkin tosi hyvä fiilis, eteenpäin ollaan koko ajan päästy, koira on iloinen ja silmät säihkyvät ja olemme saaneet ihanasti apua monelta eri taholta! <3
tiistai 22. marraskuuta 2016
tiistai 1. marraskuuta 2016
4kk synnytyksestä
Käytin Kulon torstaina Airilla kraniossa. Vasen puoli oli hyvän oloinen ja koira makoili rentona hoitopöydällä, mutta oikeaa puolta käsiteltäessä se oli levoton. Lanneselässä KS-pulssi tuntui hyvin ja Airin mukaan Kulo on itse tiineydestä ja synnytyksestä lähtenyt hyvin toipumaan, toki iso leikkaus vielä näkyy kropassa ja akillesjännevamma kuormittaa. Nyt suunnitelmissa onkin kääntää katseet tiineydestä ja syntymästä toipumisesta tulevaisuuteen ja sopivan kehonhuoltojatkumon kehittämiseen, ts mitä hoitoja Kulo tarvitsee ja kuinka usein pysyäkseen hyvässä harrastuskunnossa?
Kuten aiemmin kirjoitin, meillä oli Handycure-laserlaite Your Dog:lta lainassa useammankin viikon. Nyt kun on selvinnyt, että Kulon kroppaongelmien takana on vanha akillesjänneongelma, joka edelleen vaikuttaa takajalan toimintaan ja sitä kautta koko koiraan, olen miettinyt että kuinka kyseistä ongelmaa saisi autettua. Osteopaatti Katriina Slotte Your Dog:lta suositteli laseria jänteeseen. Olen ollut jo pidempään kahden vaiheilla, että tilaisinko Handycuren, ja nyt jo tutuksi tullut laite tuli ostettua ja pääsi tänään ensimmäistä kertaa käyttöön (hoidin useammankin "potilaan" tällä monipuolisella laitteella). Laitteen käyttöohjeesta löytyi selkeä hoitosuunnitelma jännevamman hoitoon. Nyt tietyllä hoito-ohjelmalla hoidan Kulon akillesjänteen aamuin illoin kahden viikon ajan. Uskoisin tämän ajan kuluessa/kuluttua huomaavani onko laitteesta ollut apua. Toivon kovasti että on!
Muut Kulon jatkohoitosuunnitelmat ovat kolmen kerran osteopatiahoitosarja, jolla saataisiin lanneselkää avattua. Tosin ensimmäinen vapaa aika meni tammikuulle, eli peruutusaikoja odotellessa. Lisäksi käytän Kuloa hierottavana Your Dog:lla. Oma lähestyvä synnytys tietää jonkun pituista treenitaukoa Kulolle, eli se saa jatkaa rauhassa toipumista. :)
Kulo on hyötynyt Vitabalansin lisistä, sillä on upeasti kiiltävä karva joka on vahvistunut hurjaa kyytiä. Usein öisin olen pitänyt sillä manttelia, tämä on näppärä tapa lisätä selän pintaverenkiertoa ja hoitaa selän lihasjumeja.
Kulo on palannut tokotreeneihin, tahti tosin on aikaisempaa harvempi (johtuen omastakin jaksamisesta) ja pyrin suunnittelemaan treenit niin, että juoksuttaisin sitä määrän sijaan laadukkaasti. Toisinaan tämä treenisuunnittelu onnistuu paremmin, toisinaan huonommin, maltti ei aina ole suurin vahvuuteni ja olenkin pyytänyt treenikaveri Maijua toppuuttamaan jos meinaan treeneissä juoksuttaa Kuloa liikaa! :D
Kuten aiemmin kirjoitin, meillä oli Handycure-laserlaite Your Dog:lta lainassa useammankin viikon. Nyt kun on selvinnyt, että Kulon kroppaongelmien takana on vanha akillesjänneongelma, joka edelleen vaikuttaa takajalan toimintaan ja sitä kautta koko koiraan, olen miettinyt että kuinka kyseistä ongelmaa saisi autettua. Osteopaatti Katriina Slotte Your Dog:lta suositteli laseria jänteeseen. Olen ollut jo pidempään kahden vaiheilla, että tilaisinko Handycuren, ja nyt jo tutuksi tullut laite tuli ostettua ja pääsi tänään ensimmäistä kertaa käyttöön (hoidin useammankin "potilaan" tällä monipuolisella laitteella). Laitteen käyttöohjeesta löytyi selkeä hoitosuunnitelma jännevamman hoitoon. Nyt tietyllä hoito-ohjelmalla hoidan Kulon akillesjänteen aamuin illoin kahden viikon ajan. Uskoisin tämän ajan kuluessa/kuluttua huomaavani onko laitteesta ollut apua. Toivon kovasti että on!
Muut Kulon jatkohoitosuunnitelmat ovat kolmen kerran osteopatiahoitosarja, jolla saataisiin lanneselkää avattua. Tosin ensimmäinen vapaa aika meni tammikuulle, eli peruutusaikoja odotellessa. Lisäksi käytän Kuloa hierottavana Your Dog:lla. Oma lähestyvä synnytys tietää jonkun pituista treenitaukoa Kulolle, eli se saa jatkaa rauhassa toipumista. :)
Kulo on hyötynyt Vitabalansin lisistä, sillä on upeasti kiiltävä karva joka on vahvistunut hurjaa kyytiä. Usein öisin olen pitänyt sillä manttelia, tämä on näppärä tapa lisätä selän pintaverenkiertoa ja hoitaa selän lihasjumeja.
Kulo on palannut tokotreeneihin, tahti tosin on aikaisempaa harvempi (johtuen omastakin jaksamisesta) ja pyrin suunnittelemaan treenit niin, että juoksuttaisin sitä määrän sijaan laadukkaasti. Toisinaan tämä treenisuunnittelu onnistuu paremmin, toisinaan huonommin, maltti ei aina ole suurin vahvuuteni ja olenkin pyytänyt treenikaveri Maijua toppuuttamaan jos meinaan treeneissä juoksuttaa Kuloa liikaa! :D
tiistai 18. lokakuuta 2016
Synnytyksestä pian neljä kuukautta
Kulon toipuminen etenee hyvää vauhtia. Se ei enää vaikuta löysältä vaan alkaa hallita kroppansa mukavasti. Keskivartalon lihaksisto vahvistuu hyvää vauhtia ja diagonaalitassujen pidot, orava-asennot, tasapainoilut yms sujuvat helpommin. Kunto kasvaa eikä se näytä väsähtävän enää niin herkästi kuin vielä pari viikkoa sitten, jolloin huomasi että tunnin metsälenkki + 5min spurttailua tokotreeneihin liittyen (pari eteenmenoa, pari ruutuun juoksua) saivat sen liikkumaan vähän hontelon näköisesti. Nyt väsähtämisen ehkä huomaa siinä, että ei jaksa keskittyä väsyttyään ihan niin hyvin vaan tekeminen menee helposti säheltämiseksi, mutta liikkumisessa en ole huomannut enää selvää eroa.
Reisilihakset alkavat taas erottua. Kulo reagoi saamaansa fascia-käsittelyyn todella voimakkaasti, niin että minun piti antaa sille kipulääkekuuri ja pitää Dot It'n merinovillamanttelia. Liittyi varmasti oikean takajalan käsittelyyn ja akillesjännevamman löytymiseen ja alueen hoitamiseen. Kun Kulo tästä hoidosta toipui, se on ollut entistäkin ehompi! Liikkunut tosi tasapainoisesti, venytellyt hyvin. Mikä ehkä hienointa, Kulo ei ole enää kipuillut lanneselkänsä kohdalta (tätä kipuilua on ollut pitkään ennen takajalan hoitoa ja koko pentuprojektiakin, selkä kuvattiin terveeksi kun Kulon vein tutkimuksiin keväällä 2015). Olen ajatellut tämän liittyvän siihen, että käyttää takajalkojaan tasapuolisemmin. Kulon hyvän voinnin myötä olen pikkuhiljaa lisännyt rasitustasoa; antanut metsälenkeillä laukkailla, teettänyt nyt reilun viikon ajan vähän vauhdikkaampia tokoliikkeitä.
Tänään huomasin että hieman varoo oikeaa takajalkaansa, ehkä se on rasittunut vähän turhan paljon. Kulo ei paljon itseään säästele, se on koira joka rakastaa spurttailla. Nyt taas kevennetään menoa, ja onneksi meillä on pian seuraava hoito suunnitteilla! Siitä lisää myöhemmin :)
Reisilihakset alkavat taas erottua. Kulo reagoi saamaansa fascia-käsittelyyn todella voimakkaasti, niin että minun piti antaa sille kipulääkekuuri ja pitää Dot It'n merinovillamanttelia. Liittyi varmasti oikean takajalan käsittelyyn ja akillesjännevamman löytymiseen ja alueen hoitamiseen. Kun Kulo tästä hoidosta toipui, se on ollut entistäkin ehompi! Liikkunut tosi tasapainoisesti, venytellyt hyvin. Mikä ehkä hienointa, Kulo ei ole enää kipuillut lanneselkänsä kohdalta (tätä kipuilua on ollut pitkään ennen takajalan hoitoa ja koko pentuprojektiakin, selkä kuvattiin terveeksi kun Kulon vein tutkimuksiin keväällä 2015). Olen ajatellut tämän liittyvän siihen, että käyttää takajalkojaan tasapuolisemmin. Kulon hyvän voinnin myötä olen pikkuhiljaa lisännyt rasitustasoa; antanut metsälenkeillä laukkailla, teettänyt nyt reilun viikon ajan vähän vauhdikkaampia tokoliikkeitä.
Tänään huomasin että hieman varoo oikeaa takajalkaansa, ehkä se on rasittunut vähän turhan paljon. Kulo ei paljon itseään säästele, se on koira joka rakastaa spurttailla. Nyt taas kevennetään menoa, ja onneksi meillä on pian seuraava hoito suunnitteilla! Siitä lisää myöhemmin :)
maanantai 26. syyskuuta 2016
Synnytyksestä tasan kolme kuukautta
Kulon kuntoutumisprojekti etenee... :)
Kuntoutuminen ei ole puhtaasti tiineydestä ja synnytyksestä toipumista, vaan siihen sekoittuu vanhasta traumasta kuntoutus.
Viikko sitten maanantaina fascia- eli kalvojärjestelmien käsittelyä opiskeleva ryhmä hoiti Kuloa ja löysi siltä oikeasta takajalasta akillesjänteen kiinnityskohdan jo arpeutuneen revähtymän. Arvoitus on, milloin tämä vahva jänne on revähtänyt, koska Kulo ei ole mitenkään valittanut silloin kun tapaturma on käynyt ja vuoden takainen takajalan ontuminenkin keskittyi toiseen takajalkaan. Voi vain heitellä arvauksia, että kumman takajalan trauma on ollut ennen toista?
Kulon oikeassa takajalassa oli tensioita, joita fascia-käsittelyjä opiskeleva ryhmä keskittyi hoitamaan. Tästä seurasi aikamoiset myllerrykset koiran kropassa. Päivi käsitteli Kulon vielä kevyesti loppuviikosta. Edelleen se oli viikonloppuna niin oireileva, että pidin öisin bot-loimea ja kahtena iltana annoin kipulääkettä ja lihasrelaksanttia. Sitten sunnuntaina tilanne alkoi näyttää hyvältä.
Viime viikolla onkin otettu aika rauhallisesti, levätty hoitojen välit ja tehty lyhyitä ravilenkkejä.
Sunnuntaina tehtiin Annariinan opastamia kavalettiharjoituksia tikapuiden avulla. Tikapuiden tuli olla niin matalalla, että Kulon selkälinja pysyisi suorana, ja hyvä olisi jos Kulon pääkin olisi selkälinjan tasolla. Nyt ensimmäisellä kerralla laitoin namin joka väliin, ja näin sain etenemään Kulon rauhalliseen tahtiin ja käyttämään takajalkojaan. Kuntoutumisprojektissa kanssani on hyvin touhukkaana 2-vuotias Enni-tyttäreni, joka asianmukaisella vakavuudella ja tarkkuudella seurasi Kulon liikkumista ja antoi sille nameja:
Tänään käytiin uudelleen fyssari Annariinalla. Annariina ohjasi meille akillesjänteen venyttelyt ja tarkennetut rintarangan venyttelyt niin, että venyttelyt saadaan suoritettua nikama kerrallaan. Tiineys tosiaan jäykistää rintarankaa, ja lisäksi takajalkaproblematiikka tuo omaa lisärasitusta myös etuosalle. Enni oli myös fyssarikäynnillä silmä tarkkana ja nenä pitkänä, hänestä taitaa tulla koirafysioterapeutti isona!
Nyt on paljon apua ja neuvoja saatu ja edelleen saadaan. Jännittävältä tuntuu silti, kun eihän kukaan osaa antaa mitään varmaa suunnitelmaa, vaan pitää edetä tilannetta seuraten. Aika on meidän puolellamme siinä mielessä, että Kulon kroppa palautuu koko ajan hormonaalista muutoksista sidekudoslöysyyden väistyessä, ja kun tehdään maltillisesti oikeita asioita ja annetaan koiralle aikaa palautua niin toivotaan että lopputulema on jopa parempi kuin ennen tiineyttä! :)
Kuntoutuminen ei ole puhtaasti tiineydestä ja synnytyksestä toipumista, vaan siihen sekoittuu vanhasta traumasta kuntoutus.
Viikko sitten maanantaina fascia- eli kalvojärjestelmien käsittelyä opiskeleva ryhmä hoiti Kuloa ja löysi siltä oikeasta takajalasta akillesjänteen kiinnityskohdan jo arpeutuneen revähtymän. Arvoitus on, milloin tämä vahva jänne on revähtänyt, koska Kulo ei ole mitenkään valittanut silloin kun tapaturma on käynyt ja vuoden takainen takajalan ontuminenkin keskittyi toiseen takajalkaan. Voi vain heitellä arvauksia, että kumman takajalan trauma on ollut ennen toista?
Kulon oikeassa takajalassa oli tensioita, joita fascia-käsittelyjä opiskeleva ryhmä keskittyi hoitamaan. Tästä seurasi aikamoiset myllerrykset koiran kropassa. Päivi käsitteli Kulon vielä kevyesti loppuviikosta. Edelleen se oli viikonloppuna niin oireileva, että pidin öisin bot-loimea ja kahtena iltana annoin kipulääkettä ja lihasrelaksanttia. Sitten sunnuntaina tilanne alkoi näyttää hyvältä.
Viime viikolla onkin otettu aika rauhallisesti, levätty hoitojen välit ja tehty lyhyitä ravilenkkejä.
Sunnuntaina tehtiin Annariinan opastamia kavalettiharjoituksia tikapuiden avulla. Tikapuiden tuli olla niin matalalla, että Kulon selkälinja pysyisi suorana, ja hyvä olisi jos Kulon pääkin olisi selkälinjan tasolla. Nyt ensimmäisellä kerralla laitoin namin joka väliin, ja näin sain etenemään Kulon rauhalliseen tahtiin ja käyttämään takajalkojaan. Kuntoutumisprojektissa kanssani on hyvin touhukkaana 2-vuotias Enni-tyttäreni, joka asianmukaisella vakavuudella ja tarkkuudella seurasi Kulon liikkumista ja antoi sille nameja:
Tänään käytiin uudelleen fyssari Annariinalla. Annariina ohjasi meille akillesjänteen venyttelyt ja tarkennetut rintarangan venyttelyt niin, että venyttelyt saadaan suoritettua nikama kerrallaan. Tiineys tosiaan jäykistää rintarankaa, ja lisäksi takajalkaproblematiikka tuo omaa lisärasitusta myös etuosalle. Enni oli myös fyssarikäynnillä silmä tarkkana ja nenä pitkänä, hänestä taitaa tulla koirafysioterapeutti isona!
Nyt on paljon apua ja neuvoja saatu ja edelleen saadaan. Jännittävältä tuntuu silti, kun eihän kukaan osaa antaa mitään varmaa suunnitelmaa, vaan pitää edetä tilannetta seuraten. Aika on meidän puolellamme siinä mielessä, että Kulon kroppa palautuu koko ajan hormonaalista muutoksista sidekudoslöysyyden väistyessä, ja kun tehdään maltillisesti oikeita asioita ja annetaan koiralle aikaa palautua niin toivotaan että lopputulema on jopa parempi kuin ennen tiineyttä! :)
tiistai 20. syyskuuta 2016
Synnytyksestä pian kolme kuukautta
Aika rientää ja Kulon synnytyksestä tulee viikon päästä kolme kuukautta. Kuntoutuminen etenee pikkuhiljaa. Mitä on tehty, ja mitä kuuluu Kulolle tänään?
Kulolle tarjoutui kolme viikkoa sitten mahdollisuus päästä Leena Piiralle osteopatiakäsittelyyn Turkuun. Leenan mukaan Kulon rintakehä oli jäykkä ja siihen pitäisi saada liikkuvuutta (venyttelyllä, pujottelulla jalkojen välistä yms). Lisäksi Kulon vanhaan tapaturmaan liittyen vasemmalla puolella lannealueella lihaksisto oli oikeaa heikompaa ja sitä pitäisi vahvistaa. Olemme näiden neuvojen mukaan yrittäneet toimia, ja vielä käydään Annariinalta saamassa tarkemmat kuntoutusohjeet tähän.
Kulo lakkasi viikko sitten venyttelemästä takapäätään ja käytti takajalkojaan jotenkin ponnettomasti. Olin Kilposen Päiviin yhteydessä ja hän järjesti meille mahdollisuuden päästä eilen fascia-käsittelyjä opettelevan ryhmän asiakkaiksi, Taokin pääsi mukaan. En ollut varsinaisia hoitoja kuuntelemassa, mutta jälkeenpäin kuulin, että Kulolla on oikeassa takajalassa nyt jo arpeutunut vanha akillesjänteen vaurio. Voi olla, että on syntynyt samassa yhteydessä kun vuonna 2014 tapaturmaisesti kolhi itseään, tai voi olla mennyt jostain muusta. Ei vaikuta meidän tulevaisuuden suunnitelmiin harrastusrintamalla, mutta voi olla yksi tensioita alueella aiheuttava ja lantiota vinoon kääntävä tekijä, eli hyvä hoidoissa huomioida. Lisäksi todettiin Kulon vatsalihasten olevan edelleen irti toisistaan, niin paljon että sormenpäät mahtuvat väliin, ja vatsan haavan tikit eivät vielä ole sulaneet. Kulon kroppa on edelleen hormonaalisista syistä löysä ja sillä on edelleen kudosturvotusta kehossaan.
Löysyys ja turvoksissa olo ovat varmasti yksilöllisiäkin tekijöitä, mutta kyllä ihmettelen entistä enemmän niitä jotka pentujen jälkeen kiirehtivät harrastuskentille. Kulo on kuitenkin liikkunut aktiviisesti synnytykseen asti ja heti synnytyksen jälkeen voinnin sallittua, se on käynyt uimassa ja tekee nykyisin 1-1,5h metsälenkkejä väsymättä. Silti se ei ole lähelläkään harrastuskuntoisuutta. Olen iloinen, että pääsimme Your Dogin projektiin, koska itse en olisi varmaan kaikkea tätä Kulon keskeneräisyyttä tajunnut ja olisin varmaan itsekin kiirehtinyt Kulon kanssa treenaamisen aloittamista. Koira itsehän ei omasta mielestään ole mitenkään toipilas, päinvastoin!
Eli me jatkamme keskivartalon syvien lihasten vahvistamista fysioterapeutin ohjein, ja lisäksi Kuloa hoidetaan säännöllisesti. Treenitauko kestää juuri niin kauan kuin sen täytyy kestää. Jotain pientä ollaan tehty, mutta lähinnä lenkkeilty ja jumpattu siis.
Myös Vitabalans lähti meidän kuntoutusprojektiin mukaan! :) Saimme heiltä BE-balans vitamiinilisän ja Biotiini Fortea. Kun lähdetään treenaamaan koiraa, vitamiinien tarve kasvaa, jolloin on hyvä tukea elimistöä suhteessa kulutukseen. B-vitamiinia ei ole ruoassa tarpeeksi aktiiviselle koiralle ja vesiliukoisena se on turvallinen lisä (ylimäärä poistuu elimistöstä). E-vitamiini auttaa solukalvojen kunnossapidosta, ehkäisee lihasvaurioiden syntyä ja rasvaliukoisena vitamiinina sitä annetaan kuureina. Biotiini tukee ihon, karvan ja tassujen kuntoa.
Kulolle tarjoutui kolme viikkoa sitten mahdollisuus päästä Leena Piiralle osteopatiakäsittelyyn Turkuun. Leenan mukaan Kulon rintakehä oli jäykkä ja siihen pitäisi saada liikkuvuutta (venyttelyllä, pujottelulla jalkojen välistä yms). Lisäksi Kulon vanhaan tapaturmaan liittyen vasemmalla puolella lannealueella lihaksisto oli oikeaa heikompaa ja sitä pitäisi vahvistaa. Olemme näiden neuvojen mukaan yrittäneet toimia, ja vielä käydään Annariinalta saamassa tarkemmat kuntoutusohjeet tähän.
Kulo lakkasi viikko sitten venyttelemästä takapäätään ja käytti takajalkojaan jotenkin ponnettomasti. Olin Kilposen Päiviin yhteydessä ja hän järjesti meille mahdollisuuden päästä eilen fascia-käsittelyjä opettelevan ryhmän asiakkaiksi, Taokin pääsi mukaan. En ollut varsinaisia hoitoja kuuntelemassa, mutta jälkeenpäin kuulin, että Kulolla on oikeassa takajalassa nyt jo arpeutunut vanha akillesjänteen vaurio. Voi olla, että on syntynyt samassa yhteydessä kun vuonna 2014 tapaturmaisesti kolhi itseään, tai voi olla mennyt jostain muusta. Ei vaikuta meidän tulevaisuuden suunnitelmiin harrastusrintamalla, mutta voi olla yksi tensioita alueella aiheuttava ja lantiota vinoon kääntävä tekijä, eli hyvä hoidoissa huomioida. Lisäksi todettiin Kulon vatsalihasten olevan edelleen irti toisistaan, niin paljon että sormenpäät mahtuvat väliin, ja vatsan haavan tikit eivät vielä ole sulaneet. Kulon kroppa on edelleen hormonaalisista syistä löysä ja sillä on edelleen kudosturvotusta kehossaan.
Löysyys ja turvoksissa olo ovat varmasti yksilöllisiäkin tekijöitä, mutta kyllä ihmettelen entistä enemmän niitä jotka pentujen jälkeen kiirehtivät harrastuskentille. Kulo on kuitenkin liikkunut aktiviisesti synnytykseen asti ja heti synnytyksen jälkeen voinnin sallittua, se on käynyt uimassa ja tekee nykyisin 1-1,5h metsälenkkejä väsymättä. Silti se ei ole lähelläkään harrastuskuntoisuutta. Olen iloinen, että pääsimme Your Dogin projektiin, koska itse en olisi varmaan kaikkea tätä Kulon keskeneräisyyttä tajunnut ja olisin varmaan itsekin kiirehtinyt Kulon kanssa treenaamisen aloittamista. Koira itsehän ei omasta mielestään ole mitenkään toipilas, päinvastoin!
Eli me jatkamme keskivartalon syvien lihasten vahvistamista fysioterapeutin ohjein, ja lisäksi Kuloa hoidetaan säännöllisesti. Treenitauko kestää juuri niin kauan kuin sen täytyy kestää. Jotain pientä ollaan tehty, mutta lähinnä lenkkeilty ja jumpattu siis.
Myös Vitabalans lähti meidän kuntoutusprojektiin mukaan! :) Saimme heiltä BE-balans vitamiinilisän ja Biotiini Fortea. Kun lähdetään treenaamaan koiraa, vitamiinien tarve kasvaa, jolloin on hyvä tukea elimistöä suhteessa kulutukseen. B-vitamiinia ei ole ruoassa tarpeeksi aktiiviselle koiralle ja vesiliukoisena se on turvallinen lisä (ylimäärä poistuu elimistöstä). E-vitamiini auttaa solukalvojen kunnossapidosta, ehkäisee lihasvaurioiden syntyä ja rasvaliukoisena vitamiinina sitä annetaan kuureina. Biotiini tukee ihon, karvan ja tassujen kuntoa.
perjantai 2. syyskuuta 2016
Kulon fysioterapia alkoi
Kulo kävi torstaina 31.8. Your Dogin fysioterapeutti Annariina Granqvistilla (koirahieroja, fysioterapeutti).
Annariina kävi Kulon kropan läpi tunnustellen lihakset sekä tutkien nivelten ja raajojen liikkuvuudet. Kulo oli hyvässä lihaskunnossa, sillä oli kireyttä selkälihaksissa, ja nivelet olivat löysähköt jonka vuoksi hyvän lihaskunnon ylläpitäminen oli tärkeää. Nyt tässä vaiheessa Kulon kohdalla oli tärkeää vahvistaa lannealueen ja vatsan lihaksistoa.
Tämän jälkeen oli aika käydä läpi harjoitteet. Saatiin toistakymmentä erilaista lihasharjoitetta, jotka käytiin läpi Annariinan selittäessä harjoitteen perusteeet ja mihin lihasryhmään ko harjoite vaikuttaa. Tuli tunne, että monipuolisuus ja mielikuvitus oli valttia. Käytiin myös läpi erilaisia apuvälineitä; tasapainotyynyjä, korokkeita yms. Onneksi sain nämä harjoitusohjeet myös kirjallisina, koska muuten olisi vaikeaa muistaa kaikki kuulemansa.
Seuraava aika sovittiin kuukauden päähän.
Tänään lenkillä kokeiltiin Annariinan innoittamana erilaisia harjoituksia. Kätevää, kun niitä pystyy tekemään myös metsälenkin yhteydessä, tällöin koiran lihaksisto on lämmin. Tehtiin esimerkiksi peruuttamista epätasaisella pehmeällä alustalla ylämäkeen, kiven päällä molempiin suuntiin pyörimistä ja tasapainoilua, hidasta ylämäkikävelyä, etutassut kannon päällä pyörimistä ja etutassut puunrungon päällä sivuttain kävelemistä. Kulo oli innoissaan, muutkin koirat saivat osallistua ja palauttava ravilenkki sai hyvää haastetta lihaskunto-osioilla!
Annariina kävi Kulon kropan läpi tunnustellen lihakset sekä tutkien nivelten ja raajojen liikkuvuudet. Kulo oli hyvässä lihaskunnossa, sillä oli kireyttä selkälihaksissa, ja nivelet olivat löysähköt jonka vuoksi hyvän lihaskunnon ylläpitäminen oli tärkeää. Nyt tässä vaiheessa Kulon kohdalla oli tärkeää vahvistaa lannealueen ja vatsan lihaksistoa.
Tämän jälkeen oli aika käydä läpi harjoitteet. Saatiin toistakymmentä erilaista lihasharjoitetta, jotka käytiin läpi Annariinan selittäessä harjoitteen perusteeet ja mihin lihasryhmään ko harjoite vaikuttaa. Tuli tunne, että monipuolisuus ja mielikuvitus oli valttia. Käytiin myös läpi erilaisia apuvälineitä; tasapainotyynyjä, korokkeita yms. Onneksi sain nämä harjoitusohjeet myös kirjallisina, koska muuten olisi vaikeaa muistaa kaikki kuulemansa.
Seuraava aika sovittiin kuukauden päähän.
Tänään lenkillä kokeiltiin Annariinan innoittamana erilaisia harjoituksia. Kätevää, kun niitä pystyy tekemään myös metsälenkin yhteydessä, tällöin koiran lihaksisto on lämmin. Tehtiin esimerkiksi peruuttamista epätasaisella pehmeällä alustalla ylämäkeen, kiven päällä molempiin suuntiin pyörimistä ja tasapainoilua, hidasta ylämäkikävelyä, etutassut kannon päällä pyörimistä ja etutassut puunrungon päällä sivuttain kävelemistä. Kulo oli innoissaan, muutkin koirat saivat osallistua ja palauttava ravilenkki sai hyvää haastetta lihaskunto-osioilla!
torstai 1. syyskuuta 2016
Kulon kraniosakraalihoidot, kooste
Huh, viimeinenkin pentu lähti viime viikon perjantaina ja rauha on
palannut taloon. Niin ihania palleroita kuin pennut ovatkin (ja myönnän,
että niitä on ikävä!), niin kyllä niissä riitti työtä ja hommaa ja
lopulta oli aikamoinen helpotus luovuttaa ne uusiin koteihinsa, etenkin
kun kaikki pennunottajat ovat niin ihania ja tiedän että jokaikinen
karvapallero sai hyvän kodin. :)
En ole ehtinyt juuri kirjoitella Kulon kuntoutumisesta, mutta ajattelin että toisaalta parempikin tehdä vähän kootusti yhteenvetoa.
Kulon kuntoutusprojekti Your Dogin projektikoirana on kestänyt nyt 1,5 kuukautta ja sisältänyt tähän mennessä kolme kraniosakraalihoitoa Airi Kalliorannan (Koirahieroja, AT, erikoistunut selän biomekaniikkaan, kraniosakraali- sekä akupunktiohoitaja) antamana. Olen jo vähän näistä kirjoittanutkin, mutta tässä vielä kooste:
Ensimmäinen hoitokerta oli reilu 2 viikkoa synnytyksestä ja vajaa kaksi viikkoa hätäleikkauksesta (kohdunpoisto). Kulo oli pirteä, mutta muuten sen kroppa oli vielä ihan sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Sen karva oli kiilloton, se oli edelleen hieman turvoksissa, selkä oli ihan notkolla. Merkittävin asia johon siinä kiinnitin huomiota, oli takajalkojen kömpelyys. Airin mukaan Kulon kraniosakraali-rytmi ei tuntunut lanneselässä ollenkaan ja oli muutenkin heikko. Lanneselkä oli kylmä ja "eloton". Hoidon myötä pulssi alkoi tuntua pidemmällä lanneselässä, ei kuitenkaan ihan kauttaaltaan lanneselän mitalta, ja lämpöä alkoi hiipiä lanneselän alueelle. Hoidon näkyvimmät vaikutukset olivat muutos Kulon ryhtiin; selkä ei ollut enää niin notkolla, ja se että takapään motorinen kömpelyys ja haparointi loppui välittömästi hoidon myötä.
Toinen hoitokerta oli kolmen viikon kuluttua, tällöin synnytyksestä 5,5 viikkoa. Edeltävinä oireina oli edelleen karvan kiillottomuus, karvan irtoaminen massoittain (toki tämä luonnollistakin synnyttäneelle) ja näkyvin oire oli se, että Kulo puri kylkiään lanneselän kohdalta ja sen selkä oli kovasti jumissa. Airin mukaan lanneselkä tuntui edellistä hoitokertaa paremmalta, KS-pulssi tuntui. Tämän hoitokerran myötä jäi kylkien pureskelu ja selän lihasten tunnustelu sai aikaan huomattavasti pienemmän värähdyksen, ei ollenkaan niin massiivista selkälihasten spasmia kuin ennen käsittelyä.
Kolmas hoitokerta oli taas edellisestä kolmen viikon päästä, eli viime viikon perjantaina. Kulo oli alkanut taas satunnaisesti purra kylkiään. Sen laukka-askel oli normaalia lyhyempää ja vähän sellaista köpöttelevää, ja olihan se edelleenkin selkeästi toipilas liikkeissään. Lenkillä se ajoittain kevensi oikeaa takajalkaa. Karva kiilsi. Airin mukaan Kulon KS-pulssi tuntui nyt kauttaaltaan vahvana ja tasaisena. Tällä hoitokerralla Airi keskittyi lanneselkärankaan, jossa rangan loppuosassa puolivälistä eteenpäin tuntui kireyttä. Lisäksi oikean polven ulkosyrjällä tuntui "lumpsahdus". Kun Kulo tähän asti on kaikki hoitokerrat torkkunut silmin nähden nauttien hoidoista, nyt se välillä reagoi, ja muutenkin oli sitä mieltä, että tunti on liian pitkä aika pysyä paikoillaan (sillä alkaa olla kova tarve tehdä ja touhuta). Hoidon jälkeen Kulolle tuli selvä hoitoreaktio: sille tuli sellainen pöhöttyneen tuntuinen alue selkärangan viereen vasemmalle puolelle ja selkä lannealueelta reagoi kosketukseen. Onneksi kun tietää, että tällaiset hoitoreaktiot kuuluvat asiaan, osaa suhtautua niihin maltillisesti. KS-hoito on sellainen hoitomuoto, joka antaa koiran elimistölle sysäyksen parantumiseen. Tavallista on, ettei heti välittömästi tule näkyviä vaikutuksia, vaan hoidon vaikutus tulee oman kokemuksen myötä viikon kuluessa hoidosta, kun keho saa aikaa ja mahdollisuuden hoitaa itseään. Niin meni tämäkin hoitoreaktio muutamassa päivässä ohi. Eilen istui lapsen kanssa hiekkalaatikolla, ja koirat telmivät pihassa. Kulo teki vauhdikkaita säntäilyjä, salamannopeita käännöksiä ja stoppeja. Olin aluksi ihan häkeltynyt että näkevätkö silmäni oikein ja että mikä tässä nyt näyttää niin oudolta. Sitten tajusin, että Kulolla on kropanhallinta ottanut taas ison askeleen eteenpäin!
Voin omakohtaisen kokemuksen myötä lämpimästi suositella kaikille koiransa pennuttaneille, että aloittaa emokoiran hoidattamisen heti kun mahdollista. Pentujen vasta lähdettyä Kulo on kropaltaan jo ihan hurjan hyvässä kunnossa ja kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
Tänään Kulolla on ensimmäinen fysioterapiakäynti, meidät ottaa vastaan Your Dogin tiloissa Annariina. Lisäksi Kulon ruokavalioon lisätään vitamiineja. Näistä lisää seuraavassa postauksessa, stay tuned! :)
En ole ehtinyt juuri kirjoitella Kulon kuntoutumisesta, mutta ajattelin että toisaalta parempikin tehdä vähän kootusti yhteenvetoa.
Kulon kuntoutusprojekti Your Dogin projektikoirana on kestänyt nyt 1,5 kuukautta ja sisältänyt tähän mennessä kolme kraniosakraalihoitoa Airi Kalliorannan (Koirahieroja, AT, erikoistunut selän biomekaniikkaan, kraniosakraali- sekä akupunktiohoitaja) antamana. Olen jo vähän näistä kirjoittanutkin, mutta tässä vielä kooste:
Ensimmäinen hoitokerta oli reilu 2 viikkoa synnytyksestä ja vajaa kaksi viikkoa hätäleikkauksesta (kohdunpoisto). Kulo oli pirteä, mutta muuten sen kroppa oli vielä ihan sekaisin kaikesta tapahtuneesta. Sen karva oli kiilloton, se oli edelleen hieman turvoksissa, selkä oli ihan notkolla. Merkittävin asia johon siinä kiinnitin huomiota, oli takajalkojen kömpelyys. Airin mukaan Kulon kraniosakraali-rytmi ei tuntunut lanneselässä ollenkaan ja oli muutenkin heikko. Lanneselkä oli kylmä ja "eloton". Hoidon myötä pulssi alkoi tuntua pidemmällä lanneselässä, ei kuitenkaan ihan kauttaaltaan lanneselän mitalta, ja lämpöä alkoi hiipiä lanneselän alueelle. Hoidon näkyvimmät vaikutukset olivat muutos Kulon ryhtiin; selkä ei ollut enää niin notkolla, ja se että takapään motorinen kömpelyys ja haparointi loppui välittömästi hoidon myötä.
Toinen hoitokerta oli kolmen viikon kuluttua, tällöin synnytyksestä 5,5 viikkoa. Edeltävinä oireina oli edelleen karvan kiillottomuus, karvan irtoaminen massoittain (toki tämä luonnollistakin synnyttäneelle) ja näkyvin oire oli se, että Kulo puri kylkiään lanneselän kohdalta ja sen selkä oli kovasti jumissa. Airin mukaan lanneselkä tuntui edellistä hoitokertaa paremmalta, KS-pulssi tuntui. Tämän hoitokerran myötä jäi kylkien pureskelu ja selän lihasten tunnustelu sai aikaan huomattavasti pienemmän värähdyksen, ei ollenkaan niin massiivista selkälihasten spasmia kuin ennen käsittelyä.
Kolmas hoitokerta oli taas edellisestä kolmen viikon päästä, eli viime viikon perjantaina. Kulo oli alkanut taas satunnaisesti purra kylkiään. Sen laukka-askel oli normaalia lyhyempää ja vähän sellaista köpöttelevää, ja olihan se edelleenkin selkeästi toipilas liikkeissään. Lenkillä se ajoittain kevensi oikeaa takajalkaa. Karva kiilsi. Airin mukaan Kulon KS-pulssi tuntui nyt kauttaaltaan vahvana ja tasaisena. Tällä hoitokerralla Airi keskittyi lanneselkärankaan, jossa rangan loppuosassa puolivälistä eteenpäin tuntui kireyttä. Lisäksi oikean polven ulkosyrjällä tuntui "lumpsahdus". Kun Kulo tähän asti on kaikki hoitokerrat torkkunut silmin nähden nauttien hoidoista, nyt se välillä reagoi, ja muutenkin oli sitä mieltä, että tunti on liian pitkä aika pysyä paikoillaan (sillä alkaa olla kova tarve tehdä ja touhuta). Hoidon jälkeen Kulolle tuli selvä hoitoreaktio: sille tuli sellainen pöhöttyneen tuntuinen alue selkärangan viereen vasemmalle puolelle ja selkä lannealueelta reagoi kosketukseen. Onneksi kun tietää, että tällaiset hoitoreaktiot kuuluvat asiaan, osaa suhtautua niihin maltillisesti. KS-hoito on sellainen hoitomuoto, joka antaa koiran elimistölle sysäyksen parantumiseen. Tavallista on, ettei heti välittömästi tule näkyviä vaikutuksia, vaan hoidon vaikutus tulee oman kokemuksen myötä viikon kuluessa hoidosta, kun keho saa aikaa ja mahdollisuuden hoitaa itseään. Niin meni tämäkin hoitoreaktio muutamassa päivässä ohi. Eilen istui lapsen kanssa hiekkalaatikolla, ja koirat telmivät pihassa. Kulo teki vauhdikkaita säntäilyjä, salamannopeita käännöksiä ja stoppeja. Olin aluksi ihan häkeltynyt että näkevätkö silmäni oikein ja että mikä tässä nyt näyttää niin oudolta. Sitten tajusin, että Kulolla on kropanhallinta ottanut taas ison askeleen eteenpäin!
 |
| Yksi Kulon vielä meillä olleista pennuista pääsi mukaan harjoittelemaan rauhoittumista ja.... |
 |
| hoitopöydällä oloa. Pennun KS-pulssi tuntui kuulemma pehmeältä ja nopealta :) |
Voin omakohtaisen kokemuksen myötä lämpimästi suositella kaikille koiransa pennuttaneille, että aloittaa emokoiran hoidattamisen heti kun mahdollista. Pentujen vasta lähdettyä Kulo on kropaltaan jo ihan hurjan hyvässä kunnossa ja kuntoutuminen on lähtenyt hyvin käyntiin.
Tänään Kulolla on ensimmäinen fysioterapiakäynti, meidät ottaa vastaan Your Dogin tiloissa Annariina. Lisäksi Kulon ruokavalioon lisätään vitamiineja. Näistä lisää seuraavassa postauksessa, stay tuned! :)
perjantai 22. heinäkuuta 2016
Kulon haava
Etenkin Kulon eturaajojen puoleisen haavanpään alla tuntui iso ja kova
möykky. Siellä oli sulavien ompeleiden solmut.Huomasin viime viikon
tiistaina, että tästä haavan möykkypäästä yksi tikki oli mätinyt.
Haavahan oli jo parantunut, mutta ihon alla oleva sulava ommel oli
aiheuttanut lankareaktion. Soitin Hattulaan. Haava ei muuten näyttänyt
mitenkään pahalta. Aloitin välittömästi ab-kuurin (onneksi seuraavalle
päivälle oli sovittu, että Joski, joka on eläinlääkäri, oli tulossa
pentuetta katsomaan, niin ei tarvinnut lähteä roudaamaan äitikoiraa
minnekään).
Seuraavana päivänä sain Päivin kiinni. Yourdogin kautta on mahdollista vuokrata Handycure-laserlaitetta. Laite ei onneksi juuri nyt sattunut olemaan kenelläkään asiakkaalla, joten sain sen Kulon käyttöön.
Olen nyt muutaman päivän ajan antanut haavalle laserhoitokäsittelyä 1-3 kertaa päivässä. Olisi pitänyt ottaa kuvia haavasta päivittäin, niin uskomattomalta tuntuu haava-alueen muutos. Ihon alainen mötikkä on pienentynyt ihan silmissä. Toivon laserhoitokäsittelyn auttavan haavan paranemisen nopeuttamisen lisäksi myös sen riskin vähentämisessä, että haavaan olisi mahdollista muodostua kiinnikkeitä.
Meidän lähellä on järvi, ja suunnittelin että liikunta tulee nyt Kulon kuntoutumisprojektin tässä vaiheessa olemaan hyvin uintipainoitteista. Kulo ui tänään varmaan vartin, ja oli sen jälkeen täynnä virtaa. Ei sen kunto onneksi kovin huonoksi ole päässyt putoamaan, kaikesta huolimatta.
Seuraavana päivänä sain Päivin kiinni. Yourdogin kautta on mahdollista vuokrata Handycure-laserlaitetta. Laite ei onneksi juuri nyt sattunut olemaan kenelläkään asiakkaalla, joten sain sen Kulon käyttöön.
Olen nyt muutaman päivän ajan antanut haavalle laserhoitokäsittelyä 1-3 kertaa päivässä. Olisi pitänyt ottaa kuvia haavasta päivittäin, niin uskomattomalta tuntuu haava-alueen muutos. Ihon alainen mötikkä on pienentynyt ihan silmissä. Toivon laserhoitokäsittelyn auttavan haavan paranemisen nopeuttamisen lisäksi myös sen riskin vähentämisessä, että haavaan olisi mahdollista muodostua kiinnikkeitä.
 |
| 4 päivää yllä olevan kuvan jälkeen otettu |
Meidän lähellä on järvi, ja suunnittelin että liikunta tulee nyt Kulon kuntoutumisprojektin tässä vaiheessa olemaan hyvin uintipainoitteista. Kulo ui tänään varmaan vartin, ja oli sen jälkeen täynnä virtaa. Ei sen kunto onneksi kovin huonoksi ole päässyt putoamaan, kaikesta huolimatta.
maanantai 11. heinäkuuta 2016
Niin kauan kuin on elämää, on toivoa
Aika moni varmasti jo tietääkin, että Kulon pentujen saanti ei ole sujunut ongelmitta.
Tämmöinen murhenäytelmä meillä oli takana.
Kulo alkoi synnyttää 1. astutuksesta laskien 62. tiineysvuorokautena, tiistaina 28.6. iltakahdeksan jälkeen. Ensimmäiset viisi pentua syntyivät puolen tunnin välein parin helpon näköisen supistuksen jälkeen. Pennut nro 6 ja 7 syntyivät muuten hyvin, mutta jäivät roikkumaan lyhyen napanuoran varaan. Kuivasin pennut pyyhkeellä, pentu nro 6 ylsi takanisille ja laitoin sen imemään ja odottelin istukan syntymistä, mutta kummankaan kohdalla se ei syntynyt pennun jälkeen. Kokeilin vetää sitä, mutta kummassakin tapauksessa se oli niin tiukan tuntuisesti kiinni ettei mulla kantti kestänyt repiä sitä lujemmalla voimalla, eli leikkasin napanuoran saksilla. Pentu nro 8 ei meinannut syntyä, mutta kun lähdin Kulon kanssa pihalle, Kulo kyykkäsi ja synnytti sen, ehdin napata sen lennosta käsiini. Napanuora meni kevyesti poikki (= kypsä pentu), istukka jäi sisälle. Pentu nro 9 syntyi pian kasin jälkeen ongelmitta, nyt en enää muista että syntyikö tämän pennun istukkakin. Tuntui että vielä olisi yksi tulossa, ja käytiin pihalla kolmesti kävelemässä. Kerran Kulo kyykkäsikin ekalla kerralla, mutta tämän jälkeen ei mitään yritystä. Mun oli pakko tässä kohtaa varhaisaamua mennä hetkeksi nukkumaan. Pentu nro 10 syntyi pari tuntia myöhemmin, se oli kuollut hapenpuutteeseen. Polttoheikkouden takia ollut liian pitkään synnytyskanavassa. Istukasta ei mitään tietoa. Eli 10 pentua oli mahassa ja kaikki syntyivät normaalia kautta.
Kulo voi hyvin synnytyksen jälkeisen vuorokauden, ei malttanut nukkua ja hoiti pentuja kuin mikäkin kanaemo. Vuorokausi synnytyksestä synnytti (käyneen vanhan) istukan, jonka söi. Siitä oikeastaan alkoivat vaikeudet. Yöllä oksensi, ja tämän jälkeen meni vesiripulille. Kuivahti, oli ruokahaluton. Pakkoruokin ruiskulla energiapitoista nestemäistä ruokaa. En ihan päässyt tavoitteeseen, joka mulla oli 100ml/kg/vrk (huomioiden imetys ja lämpöily). Tiputin pussin Ringeriä niskanahan alle, tämä virkisti hyvin ja oli 3. päivänä jo parempi.
Neljäntenä päivänä oli väsyneempi, pihalla jaksoi vähän innostuakin eli jaksaminen aaltoilevaa. Ruokahalut edelleen huonot ja tarvitsi paljon tukea syömiseen ja juomiseen. Peräpäästä valui eritettä joka ei haissut märkäiseltä. Pesin takapuolen ja karvat pariin kertaan päivässä. Käveltiin pihalla muutamia kertoja taloa ympäri, että elimistössä lähtisi nesteet (ja eritteet) liikkeelle. Seurailin lämpöä, joka oli tähän asti ollut 38,5-39,8 (eli ihan normaalia maidontulon alkuun liittyvää lämpöilyä), mutta 4 vuorokauden alkuillasta se olikin noussut 40,4:ään.
Laitoin viestiä tutulle eläinlääkärille, joka meidän takia saikultaan otti meidät vastaan jo suljetulla eläinlääkäriasemalla. Kohtu ultrattiin, ei mitään raflaavaa. Sai kanyylin, suonensisäistä lääkitystä ja nesteytystä. Parin tunnin päästä päästiin kotiin, jossa nälkäinen pentulauma jo odotti. Tiputin nestettä kotona vielä suoneen ja poistin kanyylin. Antibiootit jatkuivat suun kautta. Kulo oli illalla kovin väsynyt.
5. vrk:n aamulla Kulo oli virkeämpi. Pihalla hyppeli ja haukahtikin mulle. Olin varovaisen toiveikas. Tiputin Ringeriä niskanahan alle. Sitten, iltapäivää kohden alkoi väsyä ja minä huolestuin toden teolla, kun Kulo alkoi vältellä pentulaatikolle menoa. Se niskanahan alle tiputettu Ringer ei lähtenytkään imeytymään vaan neste jäi pyörimään pään, kaulan, kurkun ja lavan alueelle. Kulo oksensi 6h aikaisemmin syömänsä aterian, sulamattomana. Lähdettiin Hattulaan, jonne olin soittanut ja sanoivat että on niin kiirettä, älkää lähtekö kiireellä. Pennut ensimmäiselle automatkalleen, kovasti nälkäisinä imivät umpiväsyneen emonsa nisiä. Istuin koiraperheen kanssa takakontissa, autossa lämmöt täysillä, koska ne vain itkivät lämpölaukussa. Rauhoittuivat nisille.
Oltiin neljältä Hattulassa. Kulo sai kanyylin, josta otettiin verinäytteet. Eläinlääkäri suositteli kohdunpoistoa, mutta minä halusin vielä siinä vaiheessa kokeilla nesteytyksen ja lääkehoidon tehoa, sterilointi ja etenkin siitä toipuminen ei tuntunut ensisijaiselta vaihtoehdolta. Kulo sai viideltä ison liudan lääkkeitä ja Ringeriä vauhdilla 1200ml/t ja sen jälkeen rauhallisemmalla nopeudella.
Kuudelta Kulo söi kädestäni ruokkien pienen purkillisen Critical Care -moussea. Kun Kulo ei tässä vaiheessa, tunti lääkityksen ja nesteytyksen jälkeen ollut piristynyt, alkoi tuntua huolestuttavalta...
Seitsemältä pyysin eläintenhoitajaa, että käännetään Kulo toiselle kyljelle kun se oli maannut liikkumatta samassa asennossa. Minä oli pissattanut pentuja ja yrittänyt tarjota niille tuttipullosta maitoa, pistivät vaan kovasti hanttiin vaikka ilmiselvästi kova nälkä oli. Käännettiin kylkeä. Alempi kylki oli ihan kylmä ja kudoskimmoisuus mennyt, sellaisen kuolleen eläimen tuntuinen. Silmät olivat puoliauki, silmien päälle tullut kalvot. Peräpäästä valui nyt jo todella märkäisen näköistä marjapuuromaista eritettä. Pennut itkivät nälkäisinä, Kulolla ei ilmekään värähtänyt. Iski paniikki. Iski hirveät itsesyytökset siitä, että olin laittanut koirani tähän tilaan. Kulo oli enemmän kuollut kuin elossa. Ja yhdeksän pientä haurasta pentua siinä, pentuja joiden paikka olisi ollut omassa turvallisessa kodissa, ei eläinsairaalassa kuolevan emonsa kuivia nisiä nyhtämässä ja tuttipullonsyöttöyrityksiä vastustamassa.
Laitoin faceen julkisen päivityksen, jossa kera yhteystietojeni pyysin keinoemoa yhdeksälle 5vrk ikäiselle bc-pennulle. Sitten en voinut kuin itkeä niin kuin sydän olisi revitty rikki. Niinkuin se olikin. Hirveä hätä.
Puhelin alkoi heti piipata ja soida. Ihmisten avuntarjousten, huolen, hädän ja tuen ilmaisujen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä ja tuntui niin tärkeältä ja lohduttavalta. Tutut ja tuntemattomat ihmiset laittoivat viestiä. Pentuja saisi pari Lappeenrantaan, Mäntsälään, Ikaalisiin, .... Sitten löytyi keinoemo puolen tunnin ajomatkan päästä, jonne Henkka soitti ja lupasivat ottaa kaikki pennut.
Otin kuvan Kulosta pentujen kanssa, olin varma että se olisi viimeinen kuva Kulosta "elossa". Se makasi niin elottomana, peräpää töhryisenä, karvat kiillottomana, reagoimattomana. Pakkasimme pennut lämpölaukkuun ja puolelta öin ajoimme keinoemon luo. Ihanat ihmiset olivat laittaneet meille iltapalaa ja ottivat asiakseen saada pennut kakkaamaan, Kulo kun ei niitä ollut aamun jälkeen hoitanut enkä minä ollut saanut niitä kakkaamaan, kokematon kun olin. Lähdimme puolenyön aikoihin ajamaan kotiin, lapsenvahti piti päästää. Matkalla iloinen puhelu eläinlääkäriltä: Kulo oli selvinnyt leikkauksesta hengissä eikä kohtu ollut puhjennut (eikä näin ollen päässyt aiheuttamaan peritoniittia, joka johtaisi laaja-alaiseen antibiottihoitoon, joka johtaisi imetyskieltoon).
Aamulla jännättiin, kunnes puoli kymmeneltä oli pakko soittaa että onhan Kulo selvinnyt yöstä hengissä? Oli selvinnyt!! Varaemon luo meni kaverini Nappis auttamaan pentujen kakattamisyrityksessä.
Aamulla oli pakollista muuta menoa, mutta heti siitä selvittyämme ajoimme Hattulaan. Kulo tuli pää vielä eilistä enemmän turvoksissa vastaan liehakoiden iloisena. Ajoimme keinoemon luo. Kulo pääsi heti imettämään kuutta pentua, sillä oli nisät täynnä maitoa. Yritettiin kakattaa pentuja, vielä oli puolet kakattamatta. Keinoemo oli aamulla alkanut nuolla pentuja, imetys oli lähtenyt jo yöllä sujumaan. Kulo väsähti. Se nukahti taas sellaiseen ylisyvään uneen, ei reagoinut pentuihin. Keinoemo oli kuivahtanut. Pentujen painot olivat laskeneet. Kulolla oli pitkä haava mahalla. Tuntui taas ihan epätoivoiselta. Ihana, kokenut kasvattaja Outi tuli käymään. Hän loi toivoa, antoi toimintaohjeita, sai nopeasti otettua tilanteen haltuun ja meille selvät sävelet. Otin viisi pentua, neljä jäi keinoemolle, ajettiin illalla kotiin.
Meille tuli yöhoitajaksi Milli. Millille annoin lääkelistan, nestelistan, ravitsemussuunnitelman, toiveen asentohoitaa Kulo (sitä piti käännellä parin-kolmen tunnin välein) ja pissattaa/kakattaa pennut. Milli kävi reippaasti toimeen ja me saimme nukkua muutaman tunnin, univelka oli jotain ihan tajutonta. Enni oli onneksi saatu mummolaan hoitoon, miljoonat kiitokset! Aamuyötä kohden Kulo oli alkanut virkistyä, vaihtoi itse asentoa, ja pään nesteturvotus suli (imunestekierto lähti toimimaan).
Aamulla oli virkeä emo vastassa ja tyytyväiset pennut, joiden painot olivat nousseet hienosti! Saimme keinoemon omistajilta viestin, siellä olleiden kolmen pennun painot olivat (taas!) laskeneet, yhdellä pysynyt suurinpiirtein samana. Ajoin keinoemon luo. Kuulin että pennut olivat koko aamupäivän vaihtaneet nisältä toiselle. Emo oli edelleen kuivan oloinen, kirsu rutikuivana makasi surkean näköisenä. Maitoa ei tullut nisistä puristamalla. Konsultoituani kokeneempia tuttujani, otin loput pennut mukaan ja ajoin kotiin. En uskaltanut jättää yhtään pentua kokeilemaan hengissä selviämistä. Olin päättänyt, että kukaan ei kuole.
Kuinka raivopäisen nälkäisinä nämä neljä pentua joivat maitoa Kulon nisille päästyään! Kulo oli vähän väsyneemmän näköinen, ja ruokahalut huonot, selvästi tuli pahoinvointia syömisen jälkeen. Pakkosyötimme ruiskulla pieniä määriä nestemäistä rasvaista energiapitoista ruokaa tiheästi. Iltaa kohden Kulo alkoi taas väsähtää. Lämpöä oli melkein 39 astetta. Taas iski kova huoli! Soitin Outille, joka neuvoi soittamaan Hattulaan. Siellä oli Kuloa hoitanut eläinlääkäri, joka sanoi, että Kulo oli yöllä niin heikossa kunnossa, että ruokkiessaan näin ison pentueen se käyttää kaiken energiansa, mitään ei jää omaan toipumiseen. Nyt 5 pentua muualle. Vähärasvaisempaa ruokaa tilalle, josko se auttaisi pahoinvointiin. Primperan-lääkitystä harvemmalle, se kun laskee maidon ja Kulon ei nyt tarvitsisi tuottaa niin paljon maitoa vaan säästää itseään. Outi tuli paikalle, antoi taas ihanan asiantuntevat ohjeet. Laitettiin itkuhälytin pentuhuoneeseen, ja otettiin vastentahtoinen Kulo meidän makkariin eroon pennuista lepäämään. Pentujen herättyä annettiin niille ruiskulla maitoa (tuttipullo ei toiminut vieläkään) ja sitten Kulo sai tulla imettämään ja hoitamaan ne.
Perustin keinoruokintaringin määritellyille pentujen ruoka-ajoille 4h välein. Ihmisten auttamishalu oli taas uskomaton! Ensimmäinen auttaja tuli aamulla kymmeneltä - saimme kaksin punnittua ja ruokittua lauman kohtuullisessa ajassa. Kulo oli virkistynyt levättyään paremmin. Iltapäivällä Riitalta tuli viesti, että hänen isänsä mäyräkoiran pennut ovat 5-viikkoisia ja selviäisivät ilman emoa. Riitta haki mäykyn Ikaalisista ja toi sen meille. Olen ihan loputtoman kiitollinen! Tiltu-mäyräkoira sopeutui heti laumaamme, selväpäisempää ja hienompaa koiraa saa hakea. Tiltu imetti pentuja 4h välein ja vietti niiden kanssa yön. Kulo päästettiin pentujen luo, kun se kävi levottomaksi. Kulo oli niin väsynyt, että se otti mahdollisuuden lepoon kiitollisena vastaan ja nukkui paljon.
Kulon vointi jatkui hitaasti piristyvänä, mutta joka päivä tuli väsähtäminen, tosin päivä päivältä lievempi ja nopeammin ohi menevä. Ruoka alkoi maistua paremmin, pahoinvointi hellitti. Antibioottikuuri loppui. Pennut ja Kulo selvisivät ilman ripulia, ehkä maitohappobakteerivalmisteen avulla?
Kun Tiltu oli ollut meillä 4vrk eli sunnuntaina 10.7., oli aika päästää se kotiin omien pentujen luokse, koska Kulo oli niin virkeä ja pentujen painot nousivat vähän liiankin nopeasti ja ne olivat selvästi ähkyssä ja kärsivät ylensyönnistä. Oli helpottavaa päästää Tiltu kotiin, koska vaikka se oli niin sopeutuvainen ja sosiaalinen koira, toi se Kulolle stressiä (vieras koira Kulon pennuilla), samoin kuin minulle (tuntui kovin vastuulliselta pitää sitä meillä) ja ulkona sitä ei uskaltanut pitää hetkeäkään vapaana. Meillä oli Tiltun ollessa melkein joka yö joku yöhoitaja, nosti Tiltun 4h välein pentulaatikkoon. Tiltu ei missään vaiheessa leimautunut Kulon pentuihin, se tuntui aistivan että sillä ei ollut Kulon antamaa lupaa siihen. Emot imettivät vuorotellen. Tiltu nostettiin pentulaatikkoon ja sen kanssa oltiin, muuten se olisi lähtenyt pois. Kuitenkin se näytti varsin tyytyväisenä makaavan ja suhtautui hyvin myötämielisesti imetystehtäväänsä, vaikkei oma-aloitteisuutta osoittanutkaan.
Maanantaina 11.7. Kulo oli ensimmäistä päivää ilman Primperania. Tiistaina siltä tuli niin vähän maitoa, että pennut olivat koko ajan tissillä ja silti hyvin nälkäisen oloisia. Aloitin Primperanin uudelleen ja annoin pennuille tuttipulloaterian (tuttipullosta syöminen sujui nyt hyvin!), ja koko sakki sai nukkua alkuyöstä pari tuntia levollisesti ja Kulo kerryttää maitoa ja saada paremman syöttörytmin. Annoimme sen nyt tulla ja mennä vapaasti pentujen luo eikä pentuhuoneessa nukkunut enää kukaan yövahti. Minä kyllä heräilin jos jonkinmoisiin painajaisiin pentujen kuolemaan liittyen kuten useana yönä tämän jälkeen.
Pentujen painot nousivat, osalla tosi hyvin, osalla maltillisemmin. Pennut olivat tyytyväisen oloisia, harjoittelivat kovasti kävelemistä ja availivat silmiään (tässä järjestyksessä!).
Minua alkoi eilen huolestuttaa, kun Kulo oli koko ajan niin väsynyt. Sillä ei ollut kuumetta. Googletin taas kerran Primperanin haittavaikutukset ja kuten olin muistellutkin, lääkkeellä on väsyttävä sivuvaikutus. Eli lääke pois Kulolta ja suunnittelemaan pentujen lisäruokintaa aktiivisesti! Outilta mielipidettä kysyen suunnitelmat valmistuivat, toki itsekin soveltaen.
Tänään alkoi pentujen syömiskoulu - korvikemaidon latkiminen lautaselta. Eka lautanen oli liian matala ja pennut olivat yltäpäältä korvikkeessa, joka tosin tuntui maistuvan niille hyvin! (Olen syöttänyt itse tekemääni korviketta, RC:n korvike ei maistunut kuin parille pennulle) Toiseen syöttöön vähän korkeareunaisempi astia, siistimpi lopputulos ja pennutkin hyvin nopeasti alkoivat latkia oikeaoppisesti maitoa. Nyt vielä lisäruokamäärä tosi pieni, varovasti totutellaan ettei vatsat mene sekaisin. Kolme pentua kerrallaan latkii maitoa kiposta, että pystyn tarkkailemaan että kaikki saavat tasapuolisesti harjoitella.
Tänään alkoi myös Kulon kuntoutumisprojekti - johon postauksen otsikkokin viittaa! :)
Kilposen Päivi soitti alkuviikosta ja kysyi, suostuisimmeko Kulon kanssa lähtemään tuoreen koirien hyvinvointikeskuksen Your Dog'n projektikoiraksi. Your Dog kokoaa saman katon alle eri koirien hyvinvointiammattilaisia ja tarjoaa moniammatillista yhteistyötä, jonka avulla saadaan kullekin koiralle mahdollisimman toimiva kokonaisuus. Saman katon alla työskentelee koirahierojia, joista osa erikoistunut selän biomekaniikkaan, kraniosakraali- sekä akupunktiohoitoihin, fysioterapeutti, osteopaatti, tulevaisuudessa yhteistyökumppanien määrä lisääntyy... :) Dog It'n Outi ja Henna ompelevat toimivia vaatteita niin koirille kuin ihmisille.
Meille tarjottiin mahdollisuutta kokeilla tätä moniammatillista yhteistyötä, jotta Kulo saataisiin kuntoon, ja olo oli sellainen että tällä viikolla ei tarvitse lotota, kun lottovoitto osui jo kohdalle! Olin jo aikaisemmin päättänyt, että tulen kuntouttamaan Kulon mahdollisimman hyvin ja kärsivällisesti. Jotain ajatuksia oli, mutta se että ammattilaiset ovat mukana kuntoutumisen suunnittelussa, lihashuollon antajina ja lihastasapainon yms seuraajina toi tunteen, että nyt tämä kuntoutuminen ei jää ainakaan yrityksestä kiinni!
Tänään kävimme ensimmäistä kertaa Your Dog'n uusissa tiloissa Sääksjärvellä. Kulolle ommellaan merinovillamantteli. Laitan kuvia siitä, kun se on valmis. Tiimi arvioi Kulon hoitoa. Koska Kulo vielä imettää, se sai kraniosakraalihoitoa. Hierontaa voi antaa hyvin kevyenä sivelynä, mutta muuten se saattaa häiritä maidontuotantoa ja aiheuttaa koiralle liiallisen rasituksen kautta enemmän hallaa kuin hyötyä, se ei pysty vastaanottamaan hoitoa. Kraniosakraalihoito on lempeämpi hoitomuoto. Opin, että koiran hoidattamisen voi ja kannattaa aloittaa jo pian pentujen syntymän jälkeen, kunhan valitsee oikean hoitomuodon, ja että näin toimien koira on pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa jo huomattavasti pidemmällä kuntoutumisessa, verrattuna niihin emäkoiriin jotka vasta tuolloin hakeutuvat ammattilaisten luo.
Kulo oli kovin iloinen päästessään viettämään omaa aikaa, ja vielä kun hän sai fleece-vetolelun ja paljon huomiota ja rapsutuksia. Airi antoi kraniosakraalihoitoa. Kulo rentoutui hoidettavaksi hyvin, niinkuin aina. Mutta kylläpä se puuskutti ja sydän löi nopeaan! Airin mukaan Kulon lanneselkä oli kylmä ja tuntui kuin kuivalta erämaalta, tunne jota oli vaikea pukea sanoiksi. Alueelta jossa ei ole mitään eloa. Olin huomannut, että synnytyksen jälkeen Kulolla on takajalkojen koordinaatio ollut huono. Iso pentue mahassa, pitkä synnytys, kuolleen pennun ulos pusertaminen, päivätolkulla liikkumatta paikoillaan makaaminen ääreisverenkierron ja imunestekierron koko ajan huonontuessa voinnin heikentyessä, vaikea yleistynyt infektio, iso leikkaus ja leikkaushaava - ei mikään ihme jos emokoiran kroppa on jotain ihan muuta kuin mitä sen pitäisi olla.
Hoidon edetessä Airi näytti itsekin yllättyneeltä, kuinka nopeasti alueet alkoivat tuntua erilaisilta, kuinka lämpö alkoi hiipiä lanneselkään, kuinka kehon pulssi alkoi tuntua myös lanneselässä. Lopuksi Airi käsitteli vielä kevyesti ja varoen leikkaushaavan, jotta siihen ei muodostuisi kiinnikkeitä.
Kulo pöydältä alas, hoitohuoneesta ulos ja tiimin muiden jäsenten arvioitavaksi. Kaikkien ensimmäinen reaktio oli, että enää sen selkä ei roiku! Kulo myös venytti ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen takajalkansa. Se tassutteli vielä varovaisesti takajaloillaan ja oli vähän kömpelö niiden kanssa, mutta hauska seurata lähipäivinä hoidon vaikutuksia. Seuraava aika on kolmen viikon päästä :) Eipä olisi itselleni tullut vielä mieleen viedä Kulo hoidettavaksi, mutta olipa hyvä että on viisaita ja ihania ihmisiä tuttavapiirissä. :)
Ps. Pennut ovat ihan ällöttävän söpöjä! Ne heräävät kun laatikon reunalle tulee höpöttelemään, tulvivat laatikon laitoja vastaan seisomaan, yrittävät kiivetä reunan yli. Yhtä lukuunottamatta kaikkien silmät ovat auenneet ja niistä on tullut vieläkin somempia. Tämä yksi haukahtelee ja murisee ärsyyntyneenä, kun ei näe mihin muut viilettivät (oletettavasti syömään). Pennut ovat tosi ahneen ja elinvoimaisen oloisia ja olen onnellinen ihan jokaisesta niistä, ja niin kiitollinen että ne kaikki ovat selvinneet hengissä! Toivottavasti epäonni on nyt taaksejäänyttä aikaa ja onni myötä tulevaisuudessa!
Tämmöinen murhenäytelmä meillä oli takana.
Kulo alkoi synnyttää 1. astutuksesta laskien 62. tiineysvuorokautena, tiistaina 28.6. iltakahdeksan jälkeen. Ensimmäiset viisi pentua syntyivät puolen tunnin välein parin helpon näköisen supistuksen jälkeen. Pennut nro 6 ja 7 syntyivät muuten hyvin, mutta jäivät roikkumaan lyhyen napanuoran varaan. Kuivasin pennut pyyhkeellä, pentu nro 6 ylsi takanisille ja laitoin sen imemään ja odottelin istukan syntymistä, mutta kummankaan kohdalla se ei syntynyt pennun jälkeen. Kokeilin vetää sitä, mutta kummassakin tapauksessa se oli niin tiukan tuntuisesti kiinni ettei mulla kantti kestänyt repiä sitä lujemmalla voimalla, eli leikkasin napanuoran saksilla. Pentu nro 8 ei meinannut syntyä, mutta kun lähdin Kulon kanssa pihalle, Kulo kyykkäsi ja synnytti sen, ehdin napata sen lennosta käsiini. Napanuora meni kevyesti poikki (= kypsä pentu), istukka jäi sisälle. Pentu nro 9 syntyi pian kasin jälkeen ongelmitta, nyt en enää muista että syntyikö tämän pennun istukkakin. Tuntui että vielä olisi yksi tulossa, ja käytiin pihalla kolmesti kävelemässä. Kerran Kulo kyykkäsikin ekalla kerralla, mutta tämän jälkeen ei mitään yritystä. Mun oli pakko tässä kohtaa varhaisaamua mennä hetkeksi nukkumaan. Pentu nro 10 syntyi pari tuntia myöhemmin, se oli kuollut hapenpuutteeseen. Polttoheikkouden takia ollut liian pitkään synnytyskanavassa. Istukasta ei mitään tietoa. Eli 10 pentua oli mahassa ja kaikki syntyivät normaalia kautta.
Kulo voi hyvin synnytyksen jälkeisen vuorokauden, ei malttanut nukkua ja hoiti pentuja kuin mikäkin kanaemo. Vuorokausi synnytyksestä synnytti (käyneen vanhan) istukan, jonka söi. Siitä oikeastaan alkoivat vaikeudet. Yöllä oksensi, ja tämän jälkeen meni vesiripulille. Kuivahti, oli ruokahaluton. Pakkoruokin ruiskulla energiapitoista nestemäistä ruokaa. En ihan päässyt tavoitteeseen, joka mulla oli 100ml/kg/vrk (huomioiden imetys ja lämpöily). Tiputin pussin Ringeriä niskanahan alle, tämä virkisti hyvin ja oli 3. päivänä jo parempi.
Neljäntenä päivänä oli väsyneempi, pihalla jaksoi vähän innostuakin eli jaksaminen aaltoilevaa. Ruokahalut edelleen huonot ja tarvitsi paljon tukea syömiseen ja juomiseen. Peräpäästä valui eritettä joka ei haissut märkäiseltä. Pesin takapuolen ja karvat pariin kertaan päivässä. Käveltiin pihalla muutamia kertoja taloa ympäri, että elimistössä lähtisi nesteet (ja eritteet) liikkeelle. Seurailin lämpöä, joka oli tähän asti ollut 38,5-39,8 (eli ihan normaalia maidontulon alkuun liittyvää lämpöilyä), mutta 4 vuorokauden alkuillasta se olikin noussut 40,4:ään.
Laitoin viestiä tutulle eläinlääkärille, joka meidän takia saikultaan otti meidät vastaan jo suljetulla eläinlääkäriasemalla. Kohtu ultrattiin, ei mitään raflaavaa. Sai kanyylin, suonensisäistä lääkitystä ja nesteytystä. Parin tunnin päästä päästiin kotiin, jossa nälkäinen pentulauma jo odotti. Tiputin nestettä kotona vielä suoneen ja poistin kanyylin. Antibiootit jatkuivat suun kautta. Kulo oli illalla kovin väsynyt.
5. vrk:n aamulla Kulo oli virkeämpi. Pihalla hyppeli ja haukahtikin mulle. Olin varovaisen toiveikas. Tiputin Ringeriä niskanahan alle. Sitten, iltapäivää kohden alkoi väsyä ja minä huolestuin toden teolla, kun Kulo alkoi vältellä pentulaatikolle menoa. Se niskanahan alle tiputettu Ringer ei lähtenytkään imeytymään vaan neste jäi pyörimään pään, kaulan, kurkun ja lavan alueelle. Kulo oksensi 6h aikaisemmin syömänsä aterian, sulamattomana. Lähdettiin Hattulaan, jonne olin soittanut ja sanoivat että on niin kiirettä, älkää lähtekö kiireellä. Pennut ensimmäiselle automatkalleen, kovasti nälkäisinä imivät umpiväsyneen emonsa nisiä. Istuin koiraperheen kanssa takakontissa, autossa lämmöt täysillä, koska ne vain itkivät lämpölaukussa. Rauhoittuivat nisille.
Oltiin neljältä Hattulassa. Kulo sai kanyylin, josta otettiin verinäytteet. Eläinlääkäri suositteli kohdunpoistoa, mutta minä halusin vielä siinä vaiheessa kokeilla nesteytyksen ja lääkehoidon tehoa, sterilointi ja etenkin siitä toipuminen ei tuntunut ensisijaiselta vaihtoehdolta. Kulo sai viideltä ison liudan lääkkeitä ja Ringeriä vauhdilla 1200ml/t ja sen jälkeen rauhallisemmalla nopeudella.
Kuudelta Kulo söi kädestäni ruokkien pienen purkillisen Critical Care -moussea. Kun Kulo ei tässä vaiheessa, tunti lääkityksen ja nesteytyksen jälkeen ollut piristynyt, alkoi tuntua huolestuttavalta...
Seitsemältä pyysin eläintenhoitajaa, että käännetään Kulo toiselle kyljelle kun se oli maannut liikkumatta samassa asennossa. Minä oli pissattanut pentuja ja yrittänyt tarjota niille tuttipullosta maitoa, pistivät vaan kovasti hanttiin vaikka ilmiselvästi kova nälkä oli. Käännettiin kylkeä. Alempi kylki oli ihan kylmä ja kudoskimmoisuus mennyt, sellaisen kuolleen eläimen tuntuinen. Silmät olivat puoliauki, silmien päälle tullut kalvot. Peräpäästä valui nyt jo todella märkäisen näköistä marjapuuromaista eritettä. Pennut itkivät nälkäisinä, Kulolla ei ilmekään värähtänyt. Iski paniikki. Iski hirveät itsesyytökset siitä, että olin laittanut koirani tähän tilaan. Kulo oli enemmän kuollut kuin elossa. Ja yhdeksän pientä haurasta pentua siinä, pentuja joiden paikka olisi ollut omassa turvallisessa kodissa, ei eläinsairaalassa kuolevan emonsa kuivia nisiä nyhtämässä ja tuttipullonsyöttöyrityksiä vastustamassa.
Laitoin faceen julkisen päivityksen, jossa kera yhteystietojeni pyysin keinoemoa yhdeksälle 5vrk ikäiselle bc-pennulle. Sitten en voinut kuin itkeä niin kuin sydän olisi revitty rikki. Niinkuin se olikin. Hirveä hätä.
Puhelin alkoi heti piipata ja soida. Ihmisten avuntarjousten, huolen, hädän ja tuen ilmaisujen määrä oli jotain ihan käsittämätöntä ja tuntui niin tärkeältä ja lohduttavalta. Tutut ja tuntemattomat ihmiset laittoivat viestiä. Pentuja saisi pari Lappeenrantaan, Mäntsälään, Ikaalisiin, .... Sitten löytyi keinoemo puolen tunnin ajomatkan päästä, jonne Henkka soitti ja lupasivat ottaa kaikki pennut.
Otin kuvan Kulosta pentujen kanssa, olin varma että se olisi viimeinen kuva Kulosta "elossa". Se makasi niin elottomana, peräpää töhryisenä, karvat kiillottomana, reagoimattomana. Pakkasimme pennut lämpölaukkuun ja puolelta öin ajoimme keinoemon luo. Ihanat ihmiset olivat laittaneet meille iltapalaa ja ottivat asiakseen saada pennut kakkaamaan, Kulo kun ei niitä ollut aamun jälkeen hoitanut enkä minä ollut saanut niitä kakkaamaan, kokematon kun olin. Lähdimme puolenyön aikoihin ajamaan kotiin, lapsenvahti piti päästää. Matkalla iloinen puhelu eläinlääkäriltä: Kulo oli selvinnyt leikkauksesta hengissä eikä kohtu ollut puhjennut (eikä näin ollen päässyt aiheuttamaan peritoniittia, joka johtaisi laaja-alaiseen antibiottihoitoon, joka johtaisi imetyskieltoon).
Aamulla jännättiin, kunnes puoli kymmeneltä oli pakko soittaa että onhan Kulo selvinnyt yöstä hengissä? Oli selvinnyt!! Varaemon luo meni kaverini Nappis auttamaan pentujen kakattamisyrityksessä.
Aamulla oli pakollista muuta menoa, mutta heti siitä selvittyämme ajoimme Hattulaan. Kulo tuli pää vielä eilistä enemmän turvoksissa vastaan liehakoiden iloisena. Ajoimme keinoemon luo. Kulo pääsi heti imettämään kuutta pentua, sillä oli nisät täynnä maitoa. Yritettiin kakattaa pentuja, vielä oli puolet kakattamatta. Keinoemo oli aamulla alkanut nuolla pentuja, imetys oli lähtenyt jo yöllä sujumaan. Kulo väsähti. Se nukahti taas sellaiseen ylisyvään uneen, ei reagoinut pentuihin. Keinoemo oli kuivahtanut. Pentujen painot olivat laskeneet. Kulolla oli pitkä haava mahalla. Tuntui taas ihan epätoivoiselta. Ihana, kokenut kasvattaja Outi tuli käymään. Hän loi toivoa, antoi toimintaohjeita, sai nopeasti otettua tilanteen haltuun ja meille selvät sävelet. Otin viisi pentua, neljä jäi keinoemolle, ajettiin illalla kotiin.
Meille tuli yöhoitajaksi Milli. Millille annoin lääkelistan, nestelistan, ravitsemussuunnitelman, toiveen asentohoitaa Kulo (sitä piti käännellä parin-kolmen tunnin välein) ja pissattaa/kakattaa pennut. Milli kävi reippaasti toimeen ja me saimme nukkua muutaman tunnin, univelka oli jotain ihan tajutonta. Enni oli onneksi saatu mummolaan hoitoon, miljoonat kiitokset! Aamuyötä kohden Kulo oli alkanut virkistyä, vaihtoi itse asentoa, ja pään nesteturvotus suli (imunestekierto lähti toimimaan).
Aamulla oli virkeä emo vastassa ja tyytyväiset pennut, joiden painot olivat nousseet hienosti! Saimme keinoemon omistajilta viestin, siellä olleiden kolmen pennun painot olivat (taas!) laskeneet, yhdellä pysynyt suurinpiirtein samana. Ajoin keinoemon luo. Kuulin että pennut olivat koko aamupäivän vaihtaneet nisältä toiselle. Emo oli edelleen kuivan oloinen, kirsu rutikuivana makasi surkean näköisenä. Maitoa ei tullut nisistä puristamalla. Konsultoituani kokeneempia tuttujani, otin loput pennut mukaan ja ajoin kotiin. En uskaltanut jättää yhtään pentua kokeilemaan hengissä selviämistä. Olin päättänyt, että kukaan ei kuole.
Kuinka raivopäisen nälkäisinä nämä neljä pentua joivat maitoa Kulon nisille päästyään! Kulo oli vähän väsyneemmän näköinen, ja ruokahalut huonot, selvästi tuli pahoinvointia syömisen jälkeen. Pakkosyötimme ruiskulla pieniä määriä nestemäistä rasvaista energiapitoista ruokaa tiheästi. Iltaa kohden Kulo alkoi taas väsähtää. Lämpöä oli melkein 39 astetta. Taas iski kova huoli! Soitin Outille, joka neuvoi soittamaan Hattulaan. Siellä oli Kuloa hoitanut eläinlääkäri, joka sanoi, että Kulo oli yöllä niin heikossa kunnossa, että ruokkiessaan näin ison pentueen se käyttää kaiken energiansa, mitään ei jää omaan toipumiseen. Nyt 5 pentua muualle. Vähärasvaisempaa ruokaa tilalle, josko se auttaisi pahoinvointiin. Primperan-lääkitystä harvemmalle, se kun laskee maidon ja Kulon ei nyt tarvitsisi tuottaa niin paljon maitoa vaan säästää itseään. Outi tuli paikalle, antoi taas ihanan asiantuntevat ohjeet. Laitettiin itkuhälytin pentuhuoneeseen, ja otettiin vastentahtoinen Kulo meidän makkariin eroon pennuista lepäämään. Pentujen herättyä annettiin niille ruiskulla maitoa (tuttipullo ei toiminut vieläkään) ja sitten Kulo sai tulla imettämään ja hoitamaan ne.
Perustin keinoruokintaringin määritellyille pentujen ruoka-ajoille 4h välein. Ihmisten auttamishalu oli taas uskomaton! Ensimmäinen auttaja tuli aamulla kymmeneltä - saimme kaksin punnittua ja ruokittua lauman kohtuullisessa ajassa. Kulo oli virkistynyt levättyään paremmin. Iltapäivällä Riitalta tuli viesti, että hänen isänsä mäyräkoiran pennut ovat 5-viikkoisia ja selviäisivät ilman emoa. Riitta haki mäykyn Ikaalisista ja toi sen meille. Olen ihan loputtoman kiitollinen! Tiltu-mäyräkoira sopeutui heti laumaamme, selväpäisempää ja hienompaa koiraa saa hakea. Tiltu imetti pentuja 4h välein ja vietti niiden kanssa yön. Kulo päästettiin pentujen luo, kun se kävi levottomaksi. Kulo oli niin väsynyt, että se otti mahdollisuuden lepoon kiitollisena vastaan ja nukkui paljon.
Kulon vointi jatkui hitaasti piristyvänä, mutta joka päivä tuli väsähtäminen, tosin päivä päivältä lievempi ja nopeammin ohi menevä. Ruoka alkoi maistua paremmin, pahoinvointi hellitti. Antibioottikuuri loppui. Pennut ja Kulo selvisivät ilman ripulia, ehkä maitohappobakteerivalmisteen avulla?
Kun Tiltu oli ollut meillä 4vrk eli sunnuntaina 10.7., oli aika päästää se kotiin omien pentujen luokse, koska Kulo oli niin virkeä ja pentujen painot nousivat vähän liiankin nopeasti ja ne olivat selvästi ähkyssä ja kärsivät ylensyönnistä. Oli helpottavaa päästää Tiltu kotiin, koska vaikka se oli niin sopeutuvainen ja sosiaalinen koira, toi se Kulolle stressiä (vieras koira Kulon pennuilla), samoin kuin minulle (tuntui kovin vastuulliselta pitää sitä meillä) ja ulkona sitä ei uskaltanut pitää hetkeäkään vapaana. Meillä oli Tiltun ollessa melkein joka yö joku yöhoitaja, nosti Tiltun 4h välein pentulaatikkoon. Tiltu ei missään vaiheessa leimautunut Kulon pentuihin, se tuntui aistivan että sillä ei ollut Kulon antamaa lupaa siihen. Emot imettivät vuorotellen. Tiltu nostettiin pentulaatikkoon ja sen kanssa oltiin, muuten se olisi lähtenyt pois. Kuitenkin se näytti varsin tyytyväisenä makaavan ja suhtautui hyvin myötämielisesti imetystehtäväänsä, vaikkei oma-aloitteisuutta osoittanutkaan.
Maanantaina 11.7. Kulo oli ensimmäistä päivää ilman Primperania. Tiistaina siltä tuli niin vähän maitoa, että pennut olivat koko ajan tissillä ja silti hyvin nälkäisen oloisia. Aloitin Primperanin uudelleen ja annoin pennuille tuttipulloaterian (tuttipullosta syöminen sujui nyt hyvin!), ja koko sakki sai nukkua alkuyöstä pari tuntia levollisesti ja Kulo kerryttää maitoa ja saada paremman syöttörytmin. Annoimme sen nyt tulla ja mennä vapaasti pentujen luo eikä pentuhuoneessa nukkunut enää kukaan yövahti. Minä kyllä heräilin jos jonkinmoisiin painajaisiin pentujen kuolemaan liittyen kuten useana yönä tämän jälkeen.
Pentujen painot nousivat, osalla tosi hyvin, osalla maltillisemmin. Pennut olivat tyytyväisen oloisia, harjoittelivat kovasti kävelemistä ja availivat silmiään (tässä järjestyksessä!).
Minua alkoi eilen huolestuttaa, kun Kulo oli koko ajan niin väsynyt. Sillä ei ollut kuumetta. Googletin taas kerran Primperanin haittavaikutukset ja kuten olin muistellutkin, lääkkeellä on väsyttävä sivuvaikutus. Eli lääke pois Kulolta ja suunnittelemaan pentujen lisäruokintaa aktiivisesti! Outilta mielipidettä kysyen suunnitelmat valmistuivat, toki itsekin soveltaen.
Tänään alkoi pentujen syömiskoulu - korvikemaidon latkiminen lautaselta. Eka lautanen oli liian matala ja pennut olivat yltäpäältä korvikkeessa, joka tosin tuntui maistuvan niille hyvin! (Olen syöttänyt itse tekemääni korviketta, RC:n korvike ei maistunut kuin parille pennulle) Toiseen syöttöön vähän korkeareunaisempi astia, siistimpi lopputulos ja pennutkin hyvin nopeasti alkoivat latkia oikeaoppisesti maitoa. Nyt vielä lisäruokamäärä tosi pieni, varovasti totutellaan ettei vatsat mene sekaisin. Kolme pentua kerrallaan latkii maitoa kiposta, että pystyn tarkkailemaan että kaikki saavat tasapuolisesti harjoitella.
Tänään alkoi myös Kulon kuntoutumisprojekti - johon postauksen otsikkokin viittaa! :)
Kilposen Päivi soitti alkuviikosta ja kysyi, suostuisimmeko Kulon kanssa lähtemään tuoreen koirien hyvinvointikeskuksen Your Dog'n projektikoiraksi. Your Dog kokoaa saman katon alle eri koirien hyvinvointiammattilaisia ja tarjoaa moniammatillista yhteistyötä, jonka avulla saadaan kullekin koiralle mahdollisimman toimiva kokonaisuus. Saman katon alla työskentelee koirahierojia, joista osa erikoistunut selän biomekaniikkaan, kraniosakraali- sekä akupunktiohoitoihin, fysioterapeutti, osteopaatti, tulevaisuudessa yhteistyökumppanien määrä lisääntyy... :) Dog It'n Outi ja Henna ompelevat toimivia vaatteita niin koirille kuin ihmisille.
Meille tarjottiin mahdollisuutta kokeilla tätä moniammatillista yhteistyötä, jotta Kulo saataisiin kuntoon, ja olo oli sellainen että tällä viikolla ei tarvitse lotota, kun lottovoitto osui jo kohdalle! Olin jo aikaisemmin päättänyt, että tulen kuntouttamaan Kulon mahdollisimman hyvin ja kärsivällisesti. Jotain ajatuksia oli, mutta se että ammattilaiset ovat mukana kuntoutumisen suunnittelussa, lihashuollon antajina ja lihastasapainon yms seuraajina toi tunteen, että nyt tämä kuntoutuminen ei jää ainakaan yrityksestä kiinni!
Tänään kävimme ensimmäistä kertaa Your Dog'n uusissa tiloissa Sääksjärvellä. Kulolle ommellaan merinovillamantteli. Laitan kuvia siitä, kun se on valmis. Tiimi arvioi Kulon hoitoa. Koska Kulo vielä imettää, se sai kraniosakraalihoitoa. Hierontaa voi antaa hyvin kevyenä sivelynä, mutta muuten se saattaa häiritä maidontuotantoa ja aiheuttaa koiralle liiallisen rasituksen kautta enemmän hallaa kuin hyötyä, se ei pysty vastaanottamaan hoitoa. Kraniosakraalihoito on lempeämpi hoitomuoto. Opin, että koiran hoidattamisen voi ja kannattaa aloittaa jo pian pentujen syntymän jälkeen, kunhan valitsee oikean hoitomuodon, ja että näin toimien koira on pentujen lähtiessä uusiin koteihinsa jo huomattavasti pidemmällä kuntoutumisessa, verrattuna niihin emäkoiriin jotka vasta tuolloin hakeutuvat ammattilaisten luo.
Kulo oli kovin iloinen päästessään viettämään omaa aikaa, ja vielä kun hän sai fleece-vetolelun ja paljon huomiota ja rapsutuksia. Airi antoi kraniosakraalihoitoa. Kulo rentoutui hoidettavaksi hyvin, niinkuin aina. Mutta kylläpä se puuskutti ja sydän löi nopeaan! Airin mukaan Kulon lanneselkä oli kylmä ja tuntui kuin kuivalta erämaalta, tunne jota oli vaikea pukea sanoiksi. Alueelta jossa ei ole mitään eloa. Olin huomannut, että synnytyksen jälkeen Kulolla on takajalkojen koordinaatio ollut huono. Iso pentue mahassa, pitkä synnytys, kuolleen pennun ulos pusertaminen, päivätolkulla liikkumatta paikoillaan makaaminen ääreisverenkierron ja imunestekierron koko ajan huonontuessa voinnin heikentyessä, vaikea yleistynyt infektio, iso leikkaus ja leikkaushaava - ei mikään ihme jos emokoiran kroppa on jotain ihan muuta kuin mitä sen pitäisi olla.
Hoidon edetessä Airi näytti itsekin yllättyneeltä, kuinka nopeasti alueet alkoivat tuntua erilaisilta, kuinka lämpö alkoi hiipiä lanneselkään, kuinka kehon pulssi alkoi tuntua myös lanneselässä. Lopuksi Airi käsitteli vielä kevyesti ja varoen leikkaushaavan, jotta siihen ei muodostuisi kiinnikkeitä.
Kulo pöydältä alas, hoitohuoneesta ulos ja tiimin muiden jäsenten arvioitavaksi. Kaikkien ensimmäinen reaktio oli, että enää sen selkä ei roiku! Kulo myös venytti ensimmäistä kertaa synnytyksen jälkeen takajalkansa. Se tassutteli vielä varovaisesti takajaloillaan ja oli vähän kömpelö niiden kanssa, mutta hauska seurata lähipäivinä hoidon vaikutuksia. Seuraava aika on kolmen viikon päästä :) Eipä olisi itselleni tullut vielä mieleen viedä Kulo hoidettavaksi, mutta olipa hyvä että on viisaita ja ihania ihmisiä tuttavapiirissä. :)
Ps. Pennut ovat ihan ällöttävän söpöjä! Ne heräävät kun laatikon reunalle tulee höpöttelemään, tulvivat laatikon laitoja vastaan seisomaan, yrittävät kiivetä reunan yli. Yhtä lukuunottamatta kaikkien silmät ovat auenneet ja niistä on tullut vieläkin somempia. Tämä yksi haukahtelee ja murisee ärsyyntyneenä, kun ei näe mihin muut viilettivät (oletettavasti syömään). Pennut ovat tosi ahneen ja elinvoimaisen oloisia ja olen onnellinen ihan jokaisesta niistä, ja niin kiitollinen että ne kaikki ovat selvinneet hengissä! Toivottavasti epäonni on nyt taaksejäänyttä aikaa ja onni myötä tulevaisuudessa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)